Suoni on tornionlaaksolaisen tanssitaitelijan, Katariina Angerian Väyläfestivaalille luoma performanssiteos. Teos käynnistyy Hietaniemen kirkkomaan liepeiltä perjantaina 16.6. klo 14 ja päättyy Karesuandon sillan tienoille lauantaina 24.6. n. klo 17.
Angeria tekee matkan polkupyörällä ja pukeutuneena valmistamaansa Tornionlaakson kansallispukuun. Matkan varrella Angeria tanssii joen rannoilla, pirteissä ja pihoilla. Reitti kulkee Väylänvartta pitkin ja sen etenemisestä tiedotetaan tällä sivulla sekä festivaalin facebook-sivulla. Improvisaatio on keskeinen Suonen elementti, se liittyy sekä tanssien sisältöön että Katariinan kulkemaan reittiin.
Suonta voi seurata kirjein, joita Katariina lähettää tienpäältä Matildalle. Lisäksi Amanda Hakoköngäs tulee seuraamaan matkan alkuvaiheita, varjoksi Katariinalle. Voit itsekin liittyä Suoni-teoksen seuraajiin ja lähetä meille sähköpostilla valokuvia ja vaikutelmia postattavaksi joko tälle sivulle tai facebookiin.
Katariinan puku
Kuvassa Katariina Suoni-teosta varten valmistamassaan puvussa. Valokuvaaja Sonja Siltala on ottanut kuvan Vesisaaressa, Varangin niemimaalla, jossa Katariina on valmistautunut Suoni-teokseen.
Matka on alkanut
Perjantai 16.6. Hietaniemi
Katariinan Suoni-matka on alkanut. Voisi kai sanoa, että matkaanlähettäjiä oli useita. Alkusoiton aikana Trio Meänlandin musiikki ja Katariina kohtasivat Hietaniemen kirkon käytävällä. Trio Meänlandin soiton päättyessä Katariina johdatti yleisön Hietaniemen rantaan, jossa hän rituaalinomaisesti ensin pesi erään sivustakatsojan jalat ja sen jälkeen sujahti Väylän viileään veteen. Esitystä seurasi varsinainen matkaanlähtö Katariinan hypättyä kirkon ovella pyöränsä selkään. Mukaan lähti myös Amanda; matkakumppaniksi, huoltojoukoksi ja ensimmäiseksi esitysten kokijaksi.
Lauantai 17.6. klo 1.00
Aavasaksa – katkelma toisesta kirjeestä:
”…Vesi oli kaunis. Väylä heijasti peilinä niin pilvet kuin maan maiseman, rannat ja korret…
…Poljimme varjoni kanssa takaisin Hietaniemestä ja voin kuulla kasvunesteiden virtauksen koivuissa. En tiedä paljonko linnuissa on nestettä, mutta luulen niiden olevan yhtä kaiken virrassa…”
Lauantai 17.6. klo 13.00
Matarinki – kolmas kirje:
Kaunis päivä jälleen Matilda!
Olen hyvästellyt Suomen tanssien. Tunnustellut asvaltin vastausta minäni liikkeeseen ja kehoni resonanssia sitä vasten. Hylätty raunioituva tullirakennus peilasi liikkeeni.
Kiikkerä heponi maksimoi kuuntelun ja hidastaa kulkuani entisestään. Sitä on muistettava huomioida käänteissä ja kuopissa. Seikkailun suuruus kasvaa. Ehkä en selviä hevollani perille. Ehkä saan etsiä korjaamoja matkalla. Kysyskelen itseltäni näin suuren heittäytymisen taustoja. Levollinen silti olen. Tämä tilanne, pienten huolien varjot – olemisen perustila.
Matkamme jatkuu leppeässä tuulessa. Illaksi on luvattu sadetta. Kaikilla on hyvä mieli, kun Anja tanssii kanssani ja Amanda varjostaa minua arvostavasti. Olen onnekas!
Katariina
Kuva: Jaakko Alatalo
Sunnuntai 18.6. klo 16.30
Katariinan Suoni-terveiset tekstiviestillä:
”Terveisiä Väylänvarresta! Matka etenee hiljalleen, tanssikohtaamiset ja akvaattiset keskustelut rytmittävät pyöräilyä. Kastemadot kuivattelevat asvaltilla. Ihmettelen mihin kaikki vesi tieltä katoaa ja toivon, että rastaat nappaisivat madot pois pyöräni alta.”
Tiistai 20.6. klo 9.30
Katariinalta tekstiviestitervehdys ja seuraavien kolmen kirjeen olinpaikan koordinaatit, Suoni on siis koko ajan hiljalleen, kaiken muun taustalla vaihtanut maisemaa:
”Kolarinsaaren majapaikasta lähden kylälle, päiväkodille ja siitä Aareavaaraa kohti. Paljon olen antanu ja saanu! Rankkaa on myös! Jätän kirjeitä Matildalle Kaunisvaaran ICAn kassalle.”
Sunnuntai 18.6. klo 8.30
Svanstein – neljäs kirje
Unelmien Matilda!
On ollut sellainen päivä eilen. Sain tanssia hevosten kanssa Korvassa. Fridan 10 hevosta omissa aitauksissaan ja tanssini heidän keskellään harjoitusaitauksessa. Mikä kontakti! Ja intensiteetti!
En tuntenut Fridaa ennalta, vaan halusin tietää millaisia hevosia hänellä on. Alun hermostuneisuus muuttui hevoilla pian uteliaisuudeksi ja he tuijottivat aidan reunoilla hievahtamatta antaessani tanssini kasvaa. Olin vuosia haaveillut tanssista hevosten kanssa.
Ehdin Svansteiniin ennen sadetta. Koin saunan lämmön ja kävin akvaattisia keskusteluja Johanssoneiden tiedostavan perheen kanssa. Yövyin puhtaiden lakanoiden välissä. Mikä flaksi!
Tänään vesi tulee hivelöimään minua kaikkialta. Taivas pudottelee kasvuvoimaa. Hyvä päivä tulossa,
Katariina
PS. Johanssoneilla juodaan kylän omasta lähteestä! Hietaniemen puutarhan kasvit nauttivat Soukolojärveä.
Matka etenee vahdilla, uskollinen pyöräkärry on vaihtunut satulalaukuiksi.
Maanantai 19.6. klo 7.30
Väylänpää – viides kirje
Katariina veden äärellä:
Aamua Matilda!
Neljännen matkapäiväni kunniaksi saan juoda Väyläpäässä lähdevettä Helmin keittiössä. Kyllä vieraanvaraisuutta on, ainakin vanhempien ihmisten keskuudessa, ainakin Väylänvarrentiellä. Helvi tuumi, että nuoremmat polvet eivät ehkä enää tarjoutuisi majoittamaan tuntematonta. Jouttisuvannon majojen Mika-isäntä ja Alma-Sofia-tytär tarjosivat Kotayötä ja rantasaunaa. Pitänee testailla nuorempaa vieraanvaraa tulevina öinä.
Ja lähteitä riittää. Lähes jokaisessa – ei vaan jokaisessa- pysähdyspaikassa tähän mennessä olen nauttinut muutaman talokunnan muodostaman vesiyhtymän lähdettä. Mikä luksus! Pehmeys!
Olen oppinut, että Kuopiossa talousvesi otetaan Kallaveden alisesta pohjavedestä, joka korvautuu hiekkaharjun läpi suodattuvalla järvivedellä. Tuusula juo ilmeisesti myös Päijännettä kemikaalein puhdistettuna. Nuoren vesiteknologiaopiskelijan kanssa jutellessa tulee toiveikas olo, koska ainakin Suomessa on kehitteillä monenlaista pohjavesien korvautumista tukevaa.
Ai niin, Lohjalla joku täyttää rekkoja vedellä, joka ionisoidaan pilaantumisen estämiseksi ja ajetaan Saudi-Arabiaan myytäväksi. Ylitorniolla laajennetaan intialaisomisteista lähdevesipullottamoa, jota myydään kalliisti Veem-lasipulloissa Euroopan hotelleihin.
Katariina
20.6. klo 13.50
Kaunisjoensuu – kuudes kirje
Katariina ja päiväkodin lapset:
Leikin päivä Matilda!
Syötettynä, saunotettuna, kuvattuna ja kehuttuna olen levännyt Kolarin saaren hiljaisuudessa, voidellut polveni hevoslinimentillä ja astunut kohtaamaan Kolaria, tuulta ja sadetta lupaavia pilviä. Ajelin tutkimaan sanatonta vuorovaikutusta päiväkodille, tanssin tarttumapintaa, improvisaatiota. Innostuimme toisistamme! Lapset soittivat nimeäni yllyttäen minua tanssiin. Vähän uteliaisuutta, jännitystä ilmassa, leikin varjelua, matkimista, kärrynpyörää. Minusta kuoriutui klovni, lapsista kanssatanssijoita. Rajat katsojan ja katsottavan välillä hämärtyivät. Kuka esittää kenelle? Ken havainnoi mitä ja ketä? Nämä kysymykset ovat matkallani olleet suloisesti sekaisin.
Polkeva tanssini on löytänyt installaation piirteitä, tanssi tapahtuu yhtä paljon pyörän päällä kuin pysähtyneemmissä kohtaamisissa. Kaiken keskiössä on kohtaaminen, pysähtyminen, läsnäolo ja kuuleminen. Tuntuu, että niille on tilaa, niille on tarvetta. Ja satulle.
Katariina
Kevyin askelin, tanssin askelin kirjeitä toimitettiin perille!
23.6. klo 14.30
Kalaamo – seitsemäs kirje
Suoni etenee vauhdilla, loppu häämöttää jo:
Matilda armainen,
viimeiset 30 kilometriä polkimilla. Niin pian on matka mennyt! Aurinkokin tuota tullut ihmettelemään. En kerennyt kaikkialle, kaikkea kohdata, mutta kuitenkin tänään Palojoensuun pääskyt kukkapellon yllä ja Mäkitalon terhakat veljekset – heti aamusta ensi polkaisulla – Pentin kanssa juhannusvalssit!
Majoituin matkailuautossa Palojoensuun hautuumaan takaisella kankaalla. Autolla matkaavat kuopiolaisystäväni kohti Norjaa. Sattuipa näinkin! Ehkäpä emme muutoin olisi kohdanneet.
Eilisen päivän taitoin tihkussa. Muoniossa tanssin 3-vuotiaan Einon ja kiviensä kanssa, Ylimuoniossa Martin ja Leilan lammasmuistoissa ja lauloin Mailalle Sonkamuotkassa Juhannuksen.
Jos pyörääni olisi asennettu haavi, olisin kalastanut teiden vieriltä pienen omaisuuden tölkkeinä. Ja pulloina. Ihmettelen, miksi ne on ulkoistettava autoista tyhjennettyinä. Silmään ne ottavat.
Niin ottavat myös soiden kurjenkanervakukinnot, korviin hiiripöllöjen sihaukset, helmoihin lukuisat raskaita lasteja kuljettavat rekat. Näitä teitä ei enää ole tehty poljettaviksi. Poljen silti. Toivottavasti teillä on hyvin!
Katariina
